Zombie-moodi

Olen aikaisen aamuheräämisen johdosta edelleen zombie-tilassa. Silmät auki mutta ajatus ei juokse. En siis voi taata kovinkaan hyvää lopputulosta tekstilleni. Yleensä eläväkuollut-tila loppuu jo alkuiltapäivästä, tyypillisimmin kolmen aikaan. Paras työskentelydraivi alkaa normaalisti juurikin näillä minuuteilla, kymmenen aikaan, joten ehkä mulla on vielä toivoa.

Zombie-moodi saavutetaan kun ollaan viivästyneen unijakson vuoksi nukahdettu vasta aamuyöllä ja aamulla jouduttu yhteiskunnan kellon uhriksi niin että yöunet jäävät ainakin lyhyiksi, mutta toisinaan myös välistä. Sitten kun sitä toistetaan viikkoja, kuukausia, vuosikymmeniä, niin kognitiiviset funktiot alkaa olla pahasti hakusessa. Kunnon fatiikki estää ajattelemasta, hävittää lähimuistin ja murentaa huomiokyvyn. Ärsyttävästi se jättää kuitenkin sen verran ymmärrystä että ymmärtää kun päässä lyö tyhjää. Eli muistaa kuitenkin miten on aiemmin suoriutunut ja mitä voi itseltään normaalitilassa odottaa jolloin voi kuolla vaikka v*€%#tukseen kun kesken töiden teon ei päässä vaan tapahdu yhtikäs mitään vaikka kuinka pinnistää. Joskus ei pysty tekemään mitään. Se on vielä turhauttavampaa, mutta pakko on vaan antaa itsensä levätä (se ei suinkaan tarkoita nukkumista).

Lähimuistin takia asioihin keskittyminen on välillä käytännössä mahdotonta. Etenkin paperitöissä voi mennä järkyttävä määrä aikaa hukkaan kun joka laskun kirjoittamisen kohdalla viitenumeron copy-paste -toiminnon keskellä unohtaa mitä oli tekemässä ja selaa läpi 5-10 asiaankuulumatonta tietokoneohjelmaa ennenkuin muista pastettaa sen viitenumeron sinne lokeroonsa. Parhaimpana päivänä on lasku tullut vielä bumerangina nolosti takaisin kun päivämäärät ja laskun numerot on myös ihan kaakossa....

Huomiokyky... Olen ihan hyvä ajamaan autolla. Oikeasti. Siis liikennesääntöjen mukaan käyttäydyn, enkä öykkäröi, saati kaahaa, mutta SUUNNISTAMINEN! Apua! Olen ajanut ehkä satoja kertoja Länsiväylältä Kehä I:lle ja siitä Munkkaan Lehtisaaren kautta, mutta silti löysin itseni eräänä aamupäivänä Nokian pääkonttorin parkkipaikalta! Miten se on mahdollista? Yritin seurata kylttejä joissa lukisi "Munkkiniemi Lehtisaari" jolloin luonnollisesti tulkitsin "Keilaniemi Karhusaari" -kyltin samaksi.

Joten pliis, jos näet vaikka työpaikallasi silmät auki olevan henkilön, jolla ei näyttäsi olevan kaikki ihan kotona, niin anna sille vähän armoa edes aamupäivisin. Se on varmaankin vain väsynyt.

Menet vaan nukkumaan niin kyllä se uni tulee!

Olen kuullut monta neuvoa unensaantiin vuosien varrella. Ne ovat osittain huvittavia, osittain ärsyttäviä.
Yleislääkärin yleisin neuvo lienee "älä stressaa", mutta on kuultu myös "juo yöllälypsettyä maitoa"... Aika usein parannukseksi tarjotaan valvomista... "valvo yksi yö, niin seuraavana iltana pääset ajoissa nukkumaan". Se ei ikävä kyllä toimi niin vaan aiheuttaa vain lisää univajetta. Jos valvoo liikaa niin mennään totaaliunettomuuden puolelle ja sitten ei nukuta enää ollenkaan. Elimistö vaan kohisee entistä vauhdikkaammin, veri kiertää nopeammin, sydän alkaa oirehtimaan... Sitäpaitsi olen lähes koko elämäni herännyt "ajoissa" eikä rytmini ole siitä parantunut. Päinvastoin. Unen laatu on vain huonontunut. Yllä olevan liikekäyrän hiljaiset muutama tunti olisi hyvä olla suoraa...

Unihygienia! Aina epäillään unihygieniaa. Se on perin ärsyttävää... Ei siinä, jollain se on varmaan pielessä, mutta että olisiko joku joka ei ole vuosikymmeniin saanut unta, jättänyt asiansa järjestelemättä niin että olisi mahdollisimman otolliset olosuhteet nukkumiselle?

• Säännölliset nukkumaanmeno- ja heräämisajat - Yes! Ihan yhtä päin honkia aina. Nukkumaan aina liian myöhään ja herätys liian aikaisin... Ja ei, seuraavana iltana se uni ei tule aiemmin...

• Iltarutiinit - Kyllä mulla on iltarutiinit

• Kahvi, tee, kolajuomat... - On jätetty nauttimatta iltapäivän puolella. 

• Tulisi välttää päiväunia - En edes pysty nukkumaan moisia. Jos pystyisin, se olisi luultavasti vain hyväksi minulle. En missään nimessä pysty nukkumaan päiväunia iltapäivän puolella ainakaan, mutta en ole täysin hereilläkään ennen klo 14 vaikka olisinkin herännyt klo 8. Teknisesti olen silmät auki ja pystyn toimimaan, mutten ole vielä ihan "messissä". Kutsun tätä zombie-moodiksi.

• Liikunta ja ulkoilu - En ole mikään himoliikkuja, mutta muutaman kerran viikossa tulee ainakin joogailtua. Joskus kun liikuskelin enemmänkin, se ei mitenkään helpottanut nukahtamistani. En kylläkään ole istumatyöläinen, eli sikäli liikun enemmän kuin moni toimistopirkko

• TV:n tai muiden screenien katselu illalla - En juurikaan katso TV:tä, mutta työni puolesta tulee käytettyä tietokonetta illalla. Ei kylläkään joka ilta. Silloin on tehokkain työskentelyaikani ja jos jätän sen käyttämättä, niin jätänkö sitten työt tekemättä? Sitäpaitsi tietokonetta mulla ei ollut lapsenakaan, eikä uni silloinkaan tullut juurikaan sen paremmin. Tähän on saatu hiukan parannusta kun herätyslääkkeeni mahdollistavat zombie-moodini muuttamisen päivällä lähes työskentely-tilaan. 

• Sänky tulisi rauhoittaa vain nukkumista varten - No näin on tehty

• Tulisi huolehtia, että makuuhuoneessa on sopiva lämpötila, hiljaisuus, rauhallisuus, vähäinen valaistus sekä hyvä sänky ja mukavat vuodevaatteet - Tämä on hauska! Juu on viileää, sänkyä on vaihdettu aika usein sopivan löytämiseksi, valot on pois ja OLEN MUUTTANUT KESKELLE TOTAALIKORPEA JOTTA SAISIN OLLA HILJAISUUDESSA JA RAKENTANUT HIRSITALON SAADAKSENI HYVÄN SISÄILMAN! Ei auttanut... Siirsin jopa anopin kesäksi tilaaman lehden menemään muualle kun joku rallikuski sitä jakeli aamu neljän pintaan.

Viimeksi kun yritin hoitaa vaivaani kuntoon terveyskeskuksen kautta, todettiin ettei verikokeista löydy mitään vikaa, joten "päässä se vika on"! No niin olikin, mutta hiukan eri mielessä kuin lääkäri sen tarkoitti. Päässähän ne aivokemiat jyllää. Näin on! Tähän ei vaan auta psykiatri vaan neurologi, joten päätin kustantaa lääkärini itse enkä jäädä odottamaan väärän lääkärin tapaamista moneksi kuukaudeksi. Olin jo pahassa umpikujassa eikä minulla oikeastaan ollut enää mitään menetettävääkään. Työkyky oli käytännössä jo mennyttä, joten ajattelin että se raha, minkä itseni hoitaminen maksaa, maksaa itsensä todella nopeasti takaisin jos pystyn tekemään töitä. Viivästyneen unijakson (käytän mielummin lyhennettä DSPS) varmistuttua olen ainakin ollut itselleni huomattavasti armollisempi ja järjestänyt itselleni enemmän uniaikaa ja jättänyt "suorittamisen" muille. Luullakseni vältin sillä joko hullujenhuoneen tai ruumisarkun, koska niin finaalissa tunsin olevani.

Univelka on kerennyt kasvaa aivan käsittämättömiin mittoihin vuosien varrella. Sen "kiinni saaminen" lienee mahdotonta, koska hermostoni on jo kokenut niin paljon laiminlyöntejä etten oikeastaan nuku enää edes kovinkaan levollisesti. Lisäksi usein miettimäni asia unen virkistävyydestä sai pientä varmistusta juteltuani muiden DSPS-pöllöjen kanssa. Moni kokee että vaikka ovatkin saaneet unirytmiään pakotettua johonkin muuhun kuin omaan aikatauluunsa, uni ei virkistä, eikä hereilläolosta tule sen laadukkaampaa. Etenkään unilääkkeillä en ole moneen vuoteen suostunut edes kokeilemaan nukkumista koska en edes nukahda niillä ja olen ihan sekaisin seuraavan päivän.

Lievät tapaukset varmaankin voivat säätää rytmiään ehkä hyvinkin valo-melatoniini -hoidolla.
Monilla rytmin korjaamisen yritykset ovat vain johtaneet hankalampiin ongelmiin, kuten non-24 -rytmiin (vuorokaudesta tulee yli 24h) tai aikaistuneeseen unijaksoon hetkeksi, kunnes humpsahdetaan takaisin viivästyneeseen. Nämä ovat puhdasta mutu-tuntumaa joskin aiheesta on varmaan tehty tutkimuksiakin. Monilla vertaistukiryhmässä on ollut nuorena DSPS mikä on muuttunut yli-24h-vuorokausirytmiksi. Sen koetaan olevan paljon hankalampi elämänkumppani huonon ennakoitavuutensa takia. Oma vuorokauteni on hiukan pitkähkö, muttei vielä pahasti. Pysyn vielä aika hyvin ojossa kun välttelen aikaisia aamuheräämisiä. Jos joudun nousemaan klo 7.30 esimerkiksi, menee siitä palautumiseen toisinaan monta vuorokautta.

Melatoniinintuotantoni elää eri aikavyöhykkeellä

Olen pienestä asti ollut hankala. Tai siis en ole, vaan yhteiskunta on.

Ihmiset on erilaisia. Jo kauan on tiedetty että jotkut ovat illanvirkkuja ja toiset aamunvirkkuja. Sitten on myös yökyöpeleitä. Tämä on ollut joskus kätevää. Ehkä jopa elinehto. Jonkun on täytynyt vahtia nuotiota ja nähdä hyvin pimeässä. Nykyään se on hankalaa. Kaikki täytyy suorittaa aamulla. Muuten leimautuu laiskaksi vätykseksi jolla on motivaatio-ongelma vaikka se ei olisikaan se ongelma. En voi ikinä ymmärtää miksi aamuihmisten sallittiin luoda päivärytmimme aikataulu vaikka prosentuaalisesti suurempi osa väestöstä on iltaihmisiä (muistaakseni). Suurin osa tietysti pystyy säätämään rytmiään.

Sain muutamia kuukausia sitten diagnoosin "viivästynyt unijakso" (DSPS, DSPD, Delayed sleep phase disorder/syndrome...). Se selittääkin miksi valvoin tokaluokkalaisena kahteen asti yöllä vaikka nukkumaan mentiin ajoissa, miksi teini-iässä kaksi kovaäänisintäkään toiselle puolelle huonetta sijoitettua herätyskelloa sekä vihainen äiti eivät minua saaneet hereille ja sen, miten nukuin levollisesti vaikka tyynylläni oli vesilätäkkö päälleni kaadetusta vedestä tai kuinka pohjasäleikön sekä joustinpatjan väliin käännettynä saatoin vedellä lisää sikeitä ihan ongelmitta. Tämä ei suinkaan ollut mikään normi, mutta kaikkea minuun on kokeiltu.

Teini-ikää lukuunottamatta suoritin aina kaiken sosiaalisen kellon mukaan, mikä on aiheuttanut valtavaa univelkaa. Jos on nukahdettu kahdelta ja kouluun on täytynyt herätä seitsemältä, niin viiden tunnin yöunilla on menty. Vanhempana tuo kello kaksi lakkasi toimimasta...siitä tuli 4, 5, 6. Lapset heräilivät vauvoina niin usein etten edes kerennyt nukahtaa uudestaan. Yöstä tuli kolmetuntinen kymmenessä pätkässä. Melatoniini auttaa "aika hyvin". Sillä päästään nukkumaan usein jo kahden pintaan, mutta ilman sitä sitten ehkä viideltä.

Lopulta univelka vaan kasvoi liian isoksi. Oli pakko lopettaa suorittaminen ja etsiä oikeasti sopiva lääkäri. Terveyskeskuksesta ei ole mitään apua tämän kaltaisessa vaivassa. Sieltä on tarjottu unilääkkeitä jos minkäkin moista (ne ei muuten nukuta väärään aikaan otettuina), masennuslääkkeitä mitkä ei nekään auta, "älä stressaa"-mantraa, lämmintä maitoa, yöllä lypsettyä maitoa, akupunktiota, opamoxia, hengitysharjoituksia, masennusdiagnoosia, lähetettä psykiatrille... Mutta ikinä ei passitusta unitestaukseen. Ei vaikka vaiva on ollut olemassa koko elämäni. Niinpä vihdoin itseni piippuun vetäneenä marssin uniklinikalle, missä neurologi heti totesi että kyse on VUJ:sta ja ehkä myös tarkkaavaisuushäiriöstä. Ei muuta kuin liikeseurantaranneke vasempaan käteen ja päiväkirjaa pitämään. Sillä se varmistui. Tarkkaavaisuushäiriö toki eri metodein.

Mitä diagnoosi sitten auttaa? Ei se ainakaan paranna vaivaa. Vuorokauteni ei ole hievahtanutkaan. Joskin lääkkeet parantavat hereilläolon laatua. Olen etsinyt vertaistukiryhmää tai jotakin muuta semmoista. Suomesta ei löydy. Niitä ei ole. Edes Uniliitossa ei osattu auttaa. Netistä ei löydy. Facebookista löydin vihdoin pari pientä englanninkielistä ryhmää. Toinen niistä on Circadian Sleep Disorders Network -yhdistyksen ylläpitämä. Hauskaa kerrankin löytää muita pöllöjä ja huomata kuinka samanlaisia kompastuskivetkin on. Isoin apu on ollut se että osaa antaa itselleen anteeksi ominaisuutensa. Sille kun ei mitään voi. Ja sopia suosiolla tapaamisensa mahdollisimman myöhäisiin ajankohtiin. Ja lakata välittämästä paheksunnasta minkä tuo myöhäinen toive aiheuttaa.


Suomeksi ei löydy montaakaan artikkelia suositella...
http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo91208.pdf

Täältä löytyy englanniksi:
http://en.wikipedia.org/wiki/Delayed_sleep_phase_disorder
www.circadiansleepdisorders.org